Heikkotuottoiset turvepellot asettavat suomalaiselle maataloudelle monia haasteita. Pellot ovat usein märkiä, kantavuus on heikko ja sadot jäävät vaatimattomiksi. Samalla turpeen hajotessa syntyy merkittäviä ilmastopäästöjä. Kestävä käyttö edellyttää muokkaamisen vähentämistä tai keventämistä, mutta tämä voi johtaa kasvinsuojeluaineiden, kuten glyfosaatin, käytön lisääntymiseen – mikä ei ole toivottava kehityssuunta ympäristön ja biodiversiteetin kannalta. Nautakarjatiloilla tilanne voi olla suotuisampi, sillä nurmet viljelykierrossa vähentävät sekä muokkauksen että torjunta-aineiden tarvetta.
Salaojituksen ja maaperän haasteet turvepelloilla
Turvepelloilla salaojitus on teknisesti ja ekologisesti haastavaa turpeen fysikaalisten ominaisuuksien ja maaprofiilin kerroksellisuuden vuoksi. Turvepeltojen ikä vaikuttaa myös päästöihin: vastaraivatut pellot tuottavat hajotessaan enemmän kasvihuonekaasuja kuin vanhemmat, osittain mineralisoituneet pellot. Lisäksi turvepeltomääritelmä voi muuttua ajan myötä – kun turvekerros ohenee ja orgaaninen aines mineralisoituu, pelto voi siirtyä luokituksessa orgaanisesta maasta kivennäismaaksi. Tämä vaikuttaa maankäytön suunnitteluun, ilmastopoliittisiin toimiin ja päästölaskentaan.
Sedun opetusmaatilan esimerkkilohko paljastaa turvepeltojen viljelyn haasteet käytännössä
Turvepeltojen viljelyn haasteet konkretisoituivat, kun TUKKA-hankkeen projektipäälliköt Jaakko Liinamaa (Metsäkeskus) ja Marjastiina Teixeira (SEAMK) sekä Mika Alanko (Sedun tilanhoitaja) ja Karoliina Jylhä (Sedun projektikoordinaattori) kokoontuivat Ilmajoen Rahkakorven Latolohkolle Sedun opetusmaatilalla. Pellon märimmältä kohdalta kaivettu kuoppa paljasti heti pintakerroksen alta tummaa, kosteaa ja erittäin pehmeää maata – kuin vesipatjan päällä seisoisi. Tämä kuvastaa hyvin turvepeltojen tyypillistä ongelmaa: huono kantavuus ja veden kertymisen aiheuttamat viljelyvaikeudet.
Lapionäytteessä erottui selkeästi mineralisoitunut pintakerros ja todennäköisesti lohkolle on ajettu menneinä aikoina runsaasti savea ja karjanlantaa. Sen alta löytyi lähes maatumatonta turvetta, joka on säilynyt hapettomissa olosuhteissa. Maaperäkaira upposi vaivatta syvälle, viitaten usean metrin paksuiseen turvekerrokseen. Maaperänäytteen mukaan kyseisen lohko kuitenkin luokitellaan multamaaksi, vaikka se käyttäytyy käytännössä kuin turvepelto.
Tilanhoitaja Mika Alanko kuvasi lohkoa ”pohjattomaksi suoksi”, jossa koneiden painumisen riski on suuri. Lohko oli lautasmuokattu vain noin viiden senttimetrin syvyyteen, jotta puimuri kestäisi syksyllä ilman uppoamista. Nurmiviljely ilman salaojitusinvestointia ei ole mahdollista, sillä ajokoneiden paino voisi pahentaa kantavuusongelmia entisestään. Lohkolle kylvettiin kauraa ja heinänsiementä, mutta alkukesän kasvu jäi heikoksi vesitalousongelmien vuoksi.
Turvepeltojen tulevaisuus vaatii selkeitä määritelmiä ja lohkokohtaista tarkastelua
Turvepeltomääritelmän keskeneräisyys kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa tuo epävarmuutta paitsi yksittäisten lohkojen viljelysuunnitteluun myös laajempaan maankäytön ohjaukseen. Määritelmän tarkentaminen on keskeistä, sillä EU:n ennallistamisasetus edellyttää merkittäviä toimenpiteitä turvepeltojen ennallistamiseksi. Lopullinen määritelmä vaikuttaa suoraan siihen, mitkä alueet sisältyvät ennallistamistoimien piiriin ja miten toimenpiteet kohdennetaan.
Samalla on tärkeää tunnistaa, että kaikki turvepellot eivät ole samanlaisia. Vaikka osa lohkoista on heikkotuottoisia ja vaikeasti viljeltäviä, toisilla turvekerros voi olla sopivan syvä ja ravinteikas, jolloin hyvään satoon päästään oikeilla viljelymenetelmillä ja toimivalla vesitaloudella. Turvepeltojen tulevaisuus ei ole yksiselitteinen – osa lohkoista voi soveltua edelleen viljelyyn, kun taas toiset voivat olla parempia ennallistettaviksi tai kosteikkoviljelyyn. Lopullinen päätös lohkon käytöstä jää kuitenkin aina maanomistajalle, joka tekee valinnan omien tavoitteidensa, resurssiensa ja tilakohtaisten olosuhteiden perusteella.
TUKKA-hanke etsii ratkaisuja ja kehittää koulutusta
Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin aktivointi- ja koordinaatiohanke (TUKKA) pyrkii käynnistämään konkreettisia toimenpiteitä ja pilotteja turvemaiden kestävän käytön edistämiseksi. Hankkeessa etsitään pilottikohteita yhteistyössä oppilaitosten ja maanomistajien kanssa sekä edistetään kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, muun muassa TKI-hankkeiden avulla. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Keskusteluissa nousi esiin myös tarve kehittää koulutusta, joka valmistaa tulevia ammattilaisia turvepeltojen hoitoon ja ennallistamiseen. Tämä voisi tarkoittaa käytännönläheisiä opintojaksoja, joissa opiskelijat osallistuvat suoraan ennallistamistoimiin ja oppivat vesienhallinnan menetelmiä kentällä. Sedu on tällä hetkellä ainoa oppilaitos Suomessa, joka tarjoaa maatalousalan erikoisammattitutkinnon maatalouden vesitalouden osaamisalalla.
