EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä, mukaan lukien metsät, pellot ja suonpohjat. Asetuksen mukaan vuoteen 2030 mennessä ennallistamistoimenpiteitä on tehtävä vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista. Suomessa ennallistaminen tarkoittaa esimerkiksi soiden ennallistamista, metsien monimuotoisuuden lisäämistä ja maatalousympäristöjen parantamista. (Ks. https://ym.fi/ennallistamisasetus)

Ongelmana on, että ennallistamistoimet aiheuttavat kustannuksia vähintään sitä kautta, että joku muu käyttömuoto ei toteudu. Valtio voi neuvotella itsensä kanssa, mutta yksityisten mailla informaatio-ohjaus ei riitä. Mistä kustannuksiin ja kannusteisiin saadaan rahat? Valtion budjetti on jo nyt alijäämäinen ja puolustusmenojen kasvu vähentää käyttävissä olevaa liikkumavaraa entisestään. Valtioneuvoston 13.3. julkaisemat Reunaehdot ennallistamissuunnitelman laatimiseen linjaavat, että ”kansallisen ennallistamissuunnitelman toteutus julkisella rahoituksella sopeutetaan eduskunnan vuosittain päättämän valtion budjetin mukaiseksi”. Kun erillisrahoitusta ei ole tulossa, maanomistajille täytyy tarjota helposti toteutettavia ja nopeasti vaikuttavia keinoja. Pakkokeinoilla maanomistajien sisäinen motivaatio tehdä suojelutoimia katoaa.

Kangas ym. (2025) esittävät, että siirtyminen kertakorvauksesta käsirahasta, osamaksusta ja korosta muodostuvaan järjestelmään vähentää julkisen sektorin lähivuosien rahoitustarvetta. Kilpailuttamalla maanomistajia saadaan selville heidän korvauksen hyväksymistasonsa, joka voi vaihdella sekä maa-alueiden että henkilöiden välillä. Turvepelloilla ensiksi tarjottaneen heikkotuottoisia tai kaukana tilarakennuksesta sijaitsevia lohkoja.
 
Tulevan EU:n hiilikauppamallin korvaus suosinee teknisiä hiilinieluja niiden pysyvyyden takia, mutta menetelmä on kallis eikä sovi yksittäisille maan- ja metsänomistajille. Osamaksumallin nopea alku vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä, mikä helpottaa maankäyttösektorin vähennyspaineita muista kohteista. Osamaksumalli auttaa suojelemaan arvokkaita luontokohteita ja turvetuotannosta vapautuvia maita ennen kuin ne otetaan muuhun käyttöön.

Ensivaiheessa ennallistamissuunnitelma kohdistuu vuoteen 2030 mennessä tapahtuviin toimiin, joten aikaa ei ole hukattavissa. Kentällä on huutava pula käytännönläheisistä köyhän miehen ennallistamistaktiikoista. Osamaksumalli ei ole kaikkiin tarkoituksiin sopiva ihmepelastus, mutta voi helpottaa siirtymävaiheen rahapulaa. Turvemaiden osaamisklusteri tarjoaa uusille ideoille esittelyalustan, sillä vain yhteiskunnallisen keskustelun kautta voimme erotella jyvät akanoista.

Jouni Kaipainen, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Lähde:

Kangas, J., J. Kotiaho & M. Ollikainen (2025). Ambitious forest biodiversity conservation under scarce public funds: introducing a deferrence mechanism to conservation auctions. Arxiv, https://arxiv.org/pdf/2503.23955