Gary Becker sai vuonna 1992 taloustieteen Nobel-palkinnon mikrotaloudellisen tutkimuksen aihepiirin laajentamisesta kattamaan laajasti ihmisten käyttäytymistä ja ihmisten välistä toimintaa, jolloin myös perheitä voitiin tutkia talousteoriaa soveltaen. Muita yhteiskuntatieteilijöitä taas on vaivannut ihmisten välisten suhteiden muuttuminen markkinasuhteiksi. Hyödykkeistymisestä on kirjoitettu eri elämänalat kattavia käsikirjoja, mutta lyhyesti sanottuna on kyse toiminnan kehystyksen pysyvästä muutoksesta ajattelussamme.
Vihamielisten maailmojen jäsennys näkee, että rahan tulo ”saastuttaa” aiemmin ”puhtaan” toiminnan (kuten taiteen). Raha yhteismitallistaa aiemmin omalakisia järjestelmiä. Jo pelkkä rahasta puhuminen muuttaa asetelmia.
Kaksi klassista tapaustutkimusta:
Verenluovutus on monissa Yhdysvaltain osavaltioissa nykyään vähäosaisten veren myyjien elossa pysymisen keinovalikon osa. Hyväosaiset eivät sotkeudu epämääräiseen veribisnekseen. Verenluovutuksessa on tapahtunut siirtymä kansalaishyveestä markkinatoimeksi.
Osa vanhemmista oli huonoja hakemaan lapsiaan päivähoidosta ja henkilökuntaa ärsytti odotella mattimyöhäisiä. Myöhästymiselle asetettiin sanktio: sakkomaksu. Osalla vanhemmista säntillisyyden hyveen ylläpitäminen jäsentyi uudelleen markkinatoimeksi ja he pelailivat rennosti vielä pari erää tennistä, koska asiasta selvittiin maksamalla sakko. Opetus on se, että sakon nettovaikutus on kielteinen, koska rahasumma muuttaa tapahtuman kehystystä. Sakkoa ei kannata asettaa, jollei se ole niin suuri, että se synnyttää pelotevaikutuksen itsessään.
Hyödykkeistymisen prosesseja on vaikea peruuttaa. Kun joku toimi muuttuu ihmisten mielissä kansalaisvelvollisuudesta markkinoiden liiketoimeksi, se yleensä pysyy.
Miksi nostan tämän esille turvemaiden yhteydessä? Hyödykkeistymisilmiö voi olla läsnä myös hiilikredittien kaupassa ja ennallistamisessa.
Jos aiemmin maanomistajat suojelivat soita säästääkseen ne jälkipolville, jatkossa ennallistamisesta on saatava korvaus. Kun asia on jäsennetty uudella tavalla, hiilikrediittejä tarvitaan ikuisesti, sillä vanhaan ajattelumalliin ei ole helppoa ja nopeaa paluuta. Jos suuret teolliset ostajat jäsentävät, että jatkossa turvepelloille on tarjolla hiilikredittien myyntiä, heillä ei enää ole moraalista velvollisuutta ostaa turvepeltojen viljaa.
Onko kehystysmuutos ennallistamisen haluttu vai tahaton (vai ei-toivottu, estettävä) seuraus? Muuttaako hyödykkeistymisen riski politiikan muotoilua?
Hyödykkeistymisen empiirisestä merkittävyydestä voidaan keskustella, mutta filosofisesti riski kehystysmuutokseen on olemassa ja varovaisuusperiaate neuvoo etenemään hitaasti.
Jouni Kaipainen, yliopistotutkija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius