Turveklusterissa maanomistaja on keskeinen päätöksentekijä, jonka ratkaisujen ympärillä koko turvemaiden kestävä käyttö ja ennallistaminen pyörii. Pohdin seuraavaksi maan ja erityisesti turvemaan luonnetta kehittämiskohteena.
Maan ominaisuudet – kuten niukkuus, liikkumattomuus, kestävyys, monikäyttöisyys, tulonluontipotentiaali, investointien vakaus, lakisääteiset ja sääntelevät näkökohdat, kulttuurinen ja historiallinen merkitys, varallisuuden varasto ja luonnonvarojen potentiaali – vaikuttavat turvemaiden toimintaympäristöön monilla tavoilla.
Niukkuus
Maa on rajallinen luonnonvara; sen kokonaistarjonta on kiinteää, eikä sitä voida ihmistoimin lisätä. Luontainen niukkuus ohjaa maan arvoa alueilla, joilla kysyntä on suurta.
Länsi-Suomessa turvemaita on paljon, mikä voi hämärtää kokonaiskuvaa. Turvemaat ovat globaalisti harvinaisia. Tämä niukkuus tekee niistä arvokkaita, koska niillä on keskeinen rooli hiilen varastoinnissa. Niukkuus korostaa tarvetta suojella turvemaita, mutta se myös lisää painetta turvemaiden hyödyntämiseen.
Kiinteä omaisuus
Toisin kuin irtain omaisuus, kuten koneet tai ajoneuvot, maa on kiinteää. Maaomaisuuden sijainnilla on keskeinen rooli sen taloudellisen arvon määrittämisessä.
Liikkumattomuus
Turvemaat ovat paikkaan sidottuja, mikä tarkoittaa, että ne ovat alttiita paikallisille päätöksille. Kaavoitus ja infrastruktuurin kehittäminen vaikuttavat suoraan niiden käyttöarvoon.
Fyysinen kestävyys
Maa on fyysisesti kestävä omaisuuserä, joka ei kulu tai heikkene ajan myötä. Pitkäikäisyys tekee maasta vakaan ja luotettavan.
Turvemaiden fyysinen kestävyys riippuu niiden hoidosta. Huolellisella käsittelyllä ne voivat säilyä pitkään, mutta kuivatus nopeuttaa turpeen hajoamista.
Monikäyttöisyys
Maa tarjoaa huomattavaa joustavuutta sen hyödyntämisessä. Hyvän sopeutumiskyvyn ansiosta maanomistajat voivat muuttaa käyttötarkoitusta vastaamaan markkinoiden vaatimuksia.
Turvemaita hyödynnetään monin tavoin: maataloudessa, metsätaloudessa, turpeen nostossa tai suojelualueina. Jokaisella käyttötavalla on omat taloudelliset ja ympäristölliset seurauksensa. Turpeen energiakäyttö tuottaa nopeita taloudellisia hyötyjä, mutta suojelu tukee pitkän aikavälin ekologisia tavoitteita.
Tulonluontipotentiaali
Maa tuottaa hyvässä käytössä jatkuvan tulovirran. Sitä voidaan vuokrata maanviljelyyn tai käyttää mineraalien louhintaan.
Turvemaiden kyky tuottaa tuloa vaihtelee käytön ja sijainnin mukaan. Aurinko- tai tuulivoimala maksaa hyvin maanvuokrasopimuksesta, jos sähkölinja menee läheltä.
Investointien vakaus
Koska maa-alue säilyttää tai nostaa arvoaan ajan myötä, sitä pidetään turvallisena sijoituksena. Maaomaisuus toimii suojana taloudellista epävarmuutta vastaan ja vetoaa siksi yksityishenkilöihin ja instituutioihin, jotka etsivät pitkäaikaista taloudellista turvaa.
Turvemailla muuttuvat säännökset rajoittavat käyttöä ja vähentävät alueiden arvoa. Jatkojalostajat välttelevät turvemailla tuotettua viljaa tai biomassaa, koska sen suuret kasvihuonekaasupäästöt siirtyvät lopputuotteiden rasitteeksi. Turvemaat ovat riskialtis investointikohde.
Oikeudelliset ja lainsäädännölliset näkökohdat
Maan taloudellista arvoa muokkaavat ulkoiset tekijät, kuten kaavoituslait, ympäristömääräykset ja kiinteistöverot. Nämä säännöt rajoittavat tai parantavat maan käyttöä ja arvostusta, mikä tekee oikeudellisista näkökohdista keskeisiä.
Turvemaiden tiukka sääntely rajoittaa niiden taloudellista hyödyntämistä, mutta samalla varmistaa niiden luonnon ja hiilivaraston säilymisen.
Kulttuurinen ja historiallinen merkitys
Perinteisiin käytäntöihin sidotulla maalla on ainutlaatuinen arvo, joka ei ole yhteismitallinen sen markkinahinnan kanssa. Suomen turvemailla arvo liittyy enemmän maa- ja puutarhatalouteen tai virkistäytymiseen kuin suurimittakaavaiseen polttoturpeen käyttöön.
Varallisuuden varasto
Maan omistamista pidetään usein vaurauden ja aseman symbolina. Se toimii konkreettisena ja kestävänä voimavarana, jota siirtyy yli sukupolvien.
Turvemaiden arvo vaihtelee kulloisenkin ympäristöpolitiikan ja markkinakysynnän mukaan. Turpeen kysynnän lasku vähentää taloudellista arvoa, kun taas suojeluarvo nostaa turvemaiden merkitystä epäsuorasti. Turvemaan suojelu voi tuoda yhteiskunnallista arvostusta, etenkin jos teko on epäitsekäs eikä perustu hiilikauppaan tms. tulovirtaan.
Luonnonvarojen potentiaali
Suomen maaperä sisältää arvokkaita luonnonvaroja, kuten mineraaleja, joilla on paljon käyttöä Euroopan huoltovarmuuden rakentamisessa.
Turvetta käytetään energiana, kuivikkeina eläimien alla tai kasvualustoina puutarhataloudessa. Turvevarojen hyödyntämiskohteet vähenevät koko ajan yhteiskunnan asettamien rajoitteiden takia.
Johtopäätös
Tekoälyn ja robottien aikakautena useimmat taloudelliset toimet tarvitsevat edelleen tilaa, jossa tuotannontekijöitä voi yhdistellä. Maan ainutlaatuisten ominaisuuksien takia maamarkkinat eivät toimi erityisen hyvin. Monen maankäyttötavan (uusiutuva energia, metsitys, hiilikrediitit ym.) yhdessä luomaan paikalliseen ylikysyntään on vaikea vastata. Käyttöjen yhteensovitusta hoidetaan kaavoituksen keinoin, mutta maan omistajuuden siirtymistä ei valvo kukaan. Maanomistuksen siirtyminen yksityisiltä ihmisiltä arvopapereiden kautta omistetuille yhtiöille avaa Pandoran lippaan eikä meillä ole selkeää visiota siitä, mihin se johtaa.
Suomen valtiolla ei ole rahaa maanostoihin tai suuriin ennallistamishankkeisiin. Yksityisiä investointeja tarvitaan täyttämään ennallistamisen valtava rahantarve. Hyvä hallituksen ohjelma ei syrjäytä yksityisiä toimijoita, vaan houkuttelee heitä tukemaan ennallistamisohjelmia. Yhteinen ponnistus luo vaikuttavuutta toteutukseen. Toisaalta kehitys avaa oven kansainvälisille suursijoittajille, jotka haluavat osallistua hiilimarkkinoille. Jos ulkomaiset sijoittajat ostavat hiilikrediittejä tuottavat turvemaat, maaseudun omistusolot mullistuvat ja oikeudenmukainen siirtymä vaarantuu. Skotlannista on jo kokemuksia ulkomaisten vahvasta läsnäolosta.
Jouni Kaipainen, yliopistotutkija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius