Turvemaiden yhteisöllisen ennallistamisen polkupajassa 11.3.2026 Seinäjoella tarkasteltiin ennallistamista Etelä-Pohjanmaan paikallislähtöisestä näkökulmasta. Työskentelyssä huomioitiin, että ekologisesti vaikuttavimmat ennallistamiskokonaisuudet eivät noudata kiinteistörajoja, vaan edellyttävät laajempien aluekokonaisuuksien tarkastelua. Mitä suurempia ja toiminnallisesti yhtenäisempiä alueita ennallistamisessa tavoitellaan, sitä keskeisemmäksi nousee tarve ratkaista kiinteistörajoihin, maanomistukseen ja maankäytön rakenteisiin liittyviä kysymyksiä. Pohjalaismaakunnissa yleinen nauhamainen kiinteistöjaotus lisää haastetta entisestään. Yhteisöllinen ja laajamittainen ennallistaminen edellyttää reiluja ratkaisuja ja polkupajassa nousikin esiin useita konkreettisia, toisiaan tukevia keinoja ennallistamisen edistämiseksi.
Keskeisenä keinona nähtiin vaihtomaan hyödyntäminen, erityisesti tilanteissa, joissa usean maanomistajan alueista halutaan muodostaa yksi toimiva ennallistamiskokonaisuus. Pajassa todettiin, että laajojen alueiden toteutuminen edellyttää mahdollisuutta siirtää omistusta: ennallistettava alue voidaan keskittää niille maanomistajille, jotka suhtautuvat myönteisesti ennallistamiseen, ja muille tarjotaan hyvää vaihtomaata muualla.
Tähän kytkeytyen esiin nostettiin ajatus yhteismetsästä tai muusta yhteisomistuksen muodosta, joka voisi toimia ennallistamisen ytimenä. Yhteismetsät nähtiin erityisen potentiaalisina, koska niillä on usein laajoja maa‑alueita, päätöksentekokykyinen hallinto ja valmius tarkastella maankäyttöä pitkällä aikajänteellä.
Uutena ”oikopolku” ideana pajassa esitettiin ajatus yhteismetsästä, jonka perustamisen tarkoituksena olisi toimia vaihtomaan tarjoajana yhteismetsäosuuksien muodossa. Tällainen ehkä joidenkin tuhansien hehtaarien laajuinen ”vaihtomaayhteismetsä” voitaisiin perustaa esimerkiksi jostain sopivasta alueesta Metsähallituksen talousmetsistä. Ideana olisi se, että ennallistamiseen tai tilusjärjestelyhankkeen käyttöön maata luovuttavalla maanomistajalla olisi mahdollisuus saada vaihtomaana yhteismetsäosuuksia yhteismetsästä. Ennallistamista edistävät säätiöt ja muut yksityiset toimijat olisi myös hyvä kytkeä mukaan tällaiseen toimintaan. Tavoitteena pitäisi olla, että yli puolet tällaisen yhteismetsän osuuksista siirtyy mahdollisimman nopeasti yksityisomistukseen ja ”vaihtomaayhteismetsä” muuttuu tavalliseksi yhteismetsäsi. Vaihtomaayhteismetsän perustaminen ja toiminta vaatisi todennäköisesti lakimuutoksia ja tarkennuksia moneenkin eri lakiin, mutta sitä vartenhan eduskunta on olemassa. Idea on nyt kuitenkin heitetty ilmoille ja sitä saa vapaasti ideoida ja kehittää eteenpäin.
Polkupajassa tunnistettiin myös, että ennallistamisen eteneminen kaatuu usein ristiriitatilanteisiin, joissa yksi tai muutama maanomistaja estää laajemman kokonaisuuden toteutumisen. Näihin tilanteisiin esitettiin ratkaisuksi mahdollisuutta, että julkinen tai yleishyödyllinen toimija, kuten säätiö maksaa maasta käyvän tai jopa tavanomaista korkeamman korvauksen, jotta ennallistamiskokonaisuus voidaan toteuttaa. Tavoitteena ei ole palkita vastustusta, vaan purkaa lukkiutuneita tilanteita silloin, kun alueellinen kokonaisvaikutus on selvästi suurempi kuin yksittäisen kohteen kustannus.
Polkupajan ryhmätyöosiossa syntyi paljon aktiivista ja rakentavaa keskustelua. Valokuva: Elina Iivari SEAMK 2026.
Polkupajan yhteinen näkemys oli, että ilman tällaisia rakenteellisia ratkaisuja ennallistaminen jää helposti pienialaiseksi ja sirpaleiseksi. Vaihtomaat, yhteismetsät ja tarvittaessa ulkopuolinen rahoitus ristiriitatilanteissa nähtiin keinoina mahdollistaa valuma‑aluelähtöinen, vaikuttava ja yhteisöllinen ennallistaminen, joka tukee samanaikaisesti luonnon tilan parantamista, vesistöhyötyjä ja alueen elinvoimaa Etelä‑Pohjanmaalla.
Pajassa nousi aineksia myös muihin jatkoaskeliin, joihin palaamme tällä verkkosivustolla ja Turvemaiden kestävä käyttö LinkedInissä.
Kirjoittaja Marjastiina Teixeira, Seinäjoen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö
Tilaisuuden järjestivät Euroopan unionin osarahoittama Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin aktivointi- ja koordinaatiohanke (TUKKA), RELEX-säätiö ja WaterLANDS-hanke /GTK sekä Euroopan unionin osarahoittamat Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskuksen PohjaNeva-hanke, Suonpohjien paikkatietopohjainen jälkikäytön suunnittelu ja pilotointihanke (SuoPaikka) sekä Hiilimarkkinoilta lisäarvoa turvetuotannosta poistettujen alueiden jatkokäyttöön -hanke (ArvoHiili).