Luonnonarvokaupan perusteista
Julkinen rahoitus yksistään ei riitä pysäyttämään luontokatoa. Yhtenä tavoitteena onkin luoda markkinat, jotka tuovat yksityisrahoitusta luontokadon pysäyttämiseen. Tuomisaari ym. (2026) määrittelevät, että luonnonarvomarkkinoilla tarkoitetaan kaupankäyntiä toimilla, jotka on muunnettu yhteismitallisiksi ja vertailukelpoisiksi luonnon tilaa kuvaaviksi luonnonarvoyksiköiksi, luonnonarvohehtaareiksi.
Maksuhalukkuustutkijalla (Kaipainen 2013) herää heti vastarinta, sillä yhteismitallisuus ja vertailukelpoisuus eivät ole sama asia. Aldredin (2006) mukaan yhteismitallisuus tarkoittaa tilannetta, jossa vaihtoehtoja voidaan mitata tarkasti jonkin yhteisen (numeroarvoisen) arvoasteikon yksiköllä (esimerkiksi raha, hiiliekvivalentti). Vertailukelpoisuus taas tarkoittaa tilannetta, jossa vaihtoehdot voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen.
Luonnonarvohehtaari (lha) on Suomen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation ja luontoarvomarkkinoiden mittayksikkö (ks. Kari ym. 2025). Ekologinen kompensaatio (EK) tarkoittaa, että luontoarvojen heikennys yhtäällä hyvitetään ennallistamalla tai suojelemalla luontoa toisaalla lieventämishierarkian viimeisenä vaiheena (Tuomisaari ym. 2026). EK:n verifioijat ovat lupa- ja valvontavirastossa. EK on tarkoitettu hankkeille, jotka muuttavat maankäyttöä (rakennus- ja infrahankkeet jne.). Yksittäisen metsänomistajan metsänhakkuita tuskin kompensoidaan, vaan toimijoita ovat isot organisaatiot. EK ei salli jälkikäteistä kompensaatiota, vaan hyvitystoimet pitää tehdä ennen kuin haittaa aiheutetaan. Pysyvä heikennyskielto on toistaiseksi vain EK:ssa, mutta luonnonsuojelulain muutosehdotuksessa esitetään mahdollisuutta tähän myös luontoteon yhteydessä. Luontomarkkinoilla hyötyjä voi ostaa miten haluaa ja miten pitkäksi aikaa tahansa, kaikki on sovittavissa eivätkä toimet siten välttämättä estä luontokatoa. (Jalkanen 2026)
Luonnonarvohehtaari mittaa luonnonarvojen määrää ja laatua kaavalla: lha = pinta-ala (ha) × ekologinen tila (0–1), jossa 1 vastaa luonnontilaista ja 0 täysin heikentynyttä aluetta. Ekologisen tilan tulkintaohjeet on määritelty luontotyypeille (käytännön opas https://zenodo.org/records/14409000). Mitä enemmän, nopeammin ja varmemmin valittu hyvitystoimenpide parantaa luonnon tilaa, sen enemmän luonnonarvohehtaareita. Järjestelmä on määritelty luonnonsuojelulaissa ja ympäristöministeriön ohjeistuksissa (YM:n asetus 933/2023). Maanomistaja voi tuottaa luontoarvohehtaareja ennallistamalla (esim. soiden ojien tukkiminen) tai suojelemalla uhanalaisia luontotyyppejä. Luontoarvot rekisteröidään ja arvoja voi myydä esim. yrityksille tai julkisille toimijoille.
Luonnonarvohehtaari ei ole rahan veroinen asioiden yhteismitallistaja. Mittarin tekijät suosittelevat, että kohteita vaihdetaan samanlaisten luontotyyppien kesken. Vaikka pyritään samanlaisen vaihtamiseen samanlaiseen (sama habitaattiryhmä, maantieteellinen läheisyys, uhanalaisuuskerroin ym.), eri alueiden luontoarvot eivät ole täysin vaihdettavissa. Aikaerot (haitta heti, hyöty vuosikymmenien päästä) ja epävarmuudet (ennallistamisen onnistuminen) vaativat kertoimia ja riskejä, jotka voivat heikentää todellista nettohyötyä.
Jotta tilanne olisi mahdollisimman sekava, Horne ym. (2025) suosittelevat luontotekojen myymistä. Toimenpiteiden myynti on helpompaa kuin tulosten, mutta vaikuttavuus jää kysymysmerkiksi. Luontoarvot nähdään hiilikrediittejä ongelmallisempina, koska luonto on paikkasidonnaista eikä vaihtelua voida puristaa hiiliekvivalenttitonnin tapaiseen yhteismitalliseen lukuun (Law 2025). Luonnonarvokeskus (2026) suosittaa, ettei kohteita verrata maiden rajojen yli. Varovaisuusperiaate on perusteltu, mutta tämä tarkoittaa, ettei luonnonarvohehtaari vastaa euroa, vaan jäädään markka-aikaan. Haaveet ulkomailta haettavista rahavirroista saa myös unohtaa, jos markkinat jakautuvat kansallisvaltioiden kesken.
Ulkomaiset vastaavat järjestelmät ja kokemukset
Australiassa on lähes identtinen luontokirjon korvaamisen mittari (alue × laatu). Tutkimustulokset ja kokemukset ehkä maailman vanhimmasta ja kattavimmasta New South Walesin järjestelmästä, joka on ollut käytössä 2000-luvulta, ovat ristiriitaisia. Luontokatoa on aiheutunut ohjelmatasolla. Varmoja nykyhetken luontotappiota on vaihdettu epävarmoihin tulevaisuuden etuihin. Vaihtokohteissa ennallistaminen on usein passiivista ja lisäisyys on heikkoa. Järjestelmän vahvuus on korvausten rahastointi. Kun luontokato on yleensä pysyvää, niin myös vaihtokohteiden suojelun rahoitus on tehty ikuiseksi. (Gordon ym. 2025)
Britannian BNG:ssä (Biodiversity Net Gain) on ollut alkuvaiheessa ongelmia: markkina ei skaalaudu, valvonta on puutteellista, korvauskohteet ovat helppoja ruohikkoja monimutkaisten metsien tai soiden sijaan (https://www.wcl.org.uk/biodiversity-net-gain-one-year-on.asp). Ohjelmaan sisältyy pakollinen 10 % positiivinen luontohyöty vuodesta 2024, jota kehuttiin ennakkoarvioinnissa kunnianhimoiseksi ja maailman ensimmäiseksi (National Audit Office 2024). Dawson (2026) vertaa Englannin BNG:tä Walesin laadullisempaan NBB- ohjelmaan. Tutkija päättelee, että BNG ei ole tehokkaampi tai täytäntöönpanokelpoisempi kuin NBB. BNG johtaa liialliseen sääntelyyn. Havainto haastaa perinteisen oletuksen, että lakisääteiset lähestymistavat johtavat parempiin ympäristövaikutuksiin.
USA:n kosteikkopankki on menestynyt hyvin kosteikoissa (https://www.nrcs.usda.gov/programs-initiatives/wetland-mitigation-banking-program), mutta samojen kasvilajien säilyminen vaihtokohteilla on epävarmaa (Tillman & Matthews 2023). Monesti ei haluta rakentaa uusia kalliita elinympäristöjä, vaan parannellaan vanhoja, jolloin suojelualueiden pinta-ala pienenee (Theis & Poesch 2022). Yli 270 kansalaisjärjestöä vastustaa biodiversiteettikrediittijärjestelmiä (https://globalforestcoalition.org/civil-society-organizations-worldwide-warn-against-biodiversity-offsets-and-credits/).
Yhteenvetona voi sanoa, että luontoarvojen myyntijärjestelmät tuovat rahaa, mutta harvoin pysäyttävät luontokatoa. Suomessa sopimuksia luontoarvoista on tehty vähän, mutta alustat ovat valmiina. Luontoarvohehtaarille ei ole olemassa eikä ehkä koskaan muodostukaan markkinahintaa, sillä kohteet ovat erilaisia. Jälkikäteen voidaan selvittää tilastollisesti, mistä kohteiden ominaisuuksista ostajat olivat valmiita maksamaan.
Jouni Kaipainen, yliopistotutkija
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Kirjallisuus
Aldred, J. (2006) Incommensurability and monetary valuation. Land Economics, 82, 2, 141–161.
Dawson, L. (2026) Over-Regulation? Comparing England’s Statutory Biodiversity Net-Gain (BNG) with Wales’ Non-Statutory Net-Benefit for Biodiversity (NBB), Journal of International Wildlife Law & Policy, DOI: 10.1080/13880292.2025.2619367.
Global Forest Coalition (2024) Civil Society Organizations Worldwide Warn Against Biodiversity Offsets and Credits. https://globalforestcoalition.org/civil-society-organizations-worldwide-warn-against-biodiversity-offsets-and-credits/.
Gordon, A., A. Curtsdotter, I. Oliver, S. Hernandez, M. Cox & J. Dorrough (2025) Five years of offsetting native vegetation: The challenge of achieving no-net-loss. Ecological Indicators, 179, https://doi.org/10.1016/j.ecolind.2025.114180.
Horne, P., E. Bräysy, J. Laturi, J. & M. Yli-Liipola (2025). Luonnonarvokaupan kehittämismahdollisuudet. PTT raportteja 304.
Jalkanen, J. (2025) Luonnonarvokauppa ja ekologinen kompensaatio. Soiden ja turvemetsien ennallistamisen monet kasvot 26.11.2025. https://mediafiles.fi/fi/share/folder/898e1f55-4185-4907-bfc8-90c080b11a5c/2003
Kaipainen, J. (2013) Taloudellisen arvottamisen uudet perusteet. Sovellusesimerkkinä maksuhalu maaseudun suhteen. Väitöskirja. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu & Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Jyväskylän yliopisto.
Kari, E., A. Pasanen & C. Laine (2025) Luonnonarvomarkkinoiden vauhdittaminen. Sitra: Helsinki. https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/11/Luonnonarvomarkkinoiden_vauhdittaminen.pdf .
Law, K. (2025) Biodiversity credits are more problematic than carbon credits. Nature, 637, 272, doi: https://doi.org/10.1038/d41586-025-00017-2.
Luonnonvarakeskus (2026) Luonnonvarakeskuksen vastauksia kokoomuksen lausuntopyyntöön https://www.luke.fi/fi/uutiset/luonnonvarakeskuksen-vastauksia-kokoomuksen-lausuntopyyntoon.
National Audit Office (2024) Implementing statutory biodiversity net gain. DEFRA. https://www.nao.org.uk/reports/implementing-statutory-biodiversity-net-gain/?nab=1#related-work.
Theis, S. & M. S. Poesch (2022) Assessing Conservation and Mitigation Banking Practices and Associated Gains and Losses in the United States. Sustainability, 14, 6652. https://doi.org/10.3390/su14116652.
Tillman, S. C., & Matthews, J. W. (2023). Evaluating the ability of wetland mitigation banks to replace plant species lost from destroyed wetlands. Journal of Applied Ecology, 60, 990–998. https://doi.org/10.1111/1365-2664.14391
Tuomisaari, J., J. Jalkanen, E. Luoma, S. Huttunen, H. Kujala, L. Varumo, H. Lehtiniemi, L. Bergius, A. Kettunen, M. Mussaari & Panu Halme (2026)
Maakunnallinen ja seudullinen strateginen ekologinen kompensaatio ja luonnonarvomarkkina. https://doi.org/DOI:10.17011/jyureports/89.